Hermostuneen odotuksen jälkeen ovikellon summeri soi viimein. Lähtiessäni avaamaan ovea päätän hiljaa mielessäni, että jokainen oven takaa löytyvä pelaaja on uusi mahdollisuus ja potentiaalinen ystävä. ”Hei, tervetuloa pelaamaan”, huikkaan saapujille ja pyydän heitä jättämään takkinsa naulakkoon. Hapuilevan, ensimmäisen alkubriiffini jälkeen suljen huoneen oven ihmisten perässä ja vedän ensimmäisen pelini. Seuraavien kuukausien aikana tuo ovi sulkeutuu satoja kertoja.

Tasan vuosi sitten lukitsin ensimmäiset pelaajani huoneeseen. Tuolloin olimme Siirin kanssa kahden Jyväskylän Onkapannulla, 24-neliöisessä huoneessa, haastamassa ja innostamassa ihmisiä. Jokainen ulospäässyt, innostuneisuudesta punoittava naama oli uusi sulka pelisuunnittelijan hattuuni.

Nyt, vuosi myöhemmin, Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä on yhteensä 16 mysteeri-ihmistä. Lauantai-iltana parhaimmillaan 6 mysteerikkoa saattaa vetää kolmessa kaupungissa pelejä samanaikaisesti jopa 40 ihmiselle. Yhden viikon aikana liki 400 pelaajaa kokee luomamme tarinat ja selvittää keksimämme pulmat.

Mitä yhdessä vuodessa voi tapahtua?

Paljon, mutta yritän tiivistää tämän lukijaystävälliseksi.

Yhtenä iltana, kaksi viikkoa avajaisten jälkeen istuimme kotona sohvalla miettimässä tilannettamme. Pariskuntaprojektimme oli jo kenen tahansa silmissä laskettavissa onnistuneeksi. Meissä molemmissa on varmaan suuruudenhulluuden piirteitä, sillä kokonainen uusi kaupunki ja toimipiste alkoivat vaikuttaa tuona iltana hienoilta ideoilta. Päätös kulminoitui lopulta Jussin kysymykseen: ”Jos emme lähtisi Kuopioon nyt, niin kestäisimmekö sen että joku avaisi sinne pakohuoneen ennen meitä?” Molempien vastaus oli ei.

Kuukauden päästä rekrysimme ensimmäisen työntekijämme, Teemun. Tuo luova hullu taisi olla yhtä hermostunut kuin me ensimmäisellä pelikerrallaan, mutta juttu alkoi luistamaan jo samana iltana kun Jaskan Pubi sai suunnitteluissa alkunsa. Seuraavan kuukauden minä ja Teemu vietimme yöt ja päivät rakennustyömaalla Kuopiossa, samaan aikaan kun Jussi avasi omaa ruokakauppaansa Mukavaa Jyväskylään. Ilo ja epätoivo olivat läsnä vahvasti parina viimeisenä päivänä, mutta 2.6. sulkiessani Tulliportinkadun ovea tajusin meidän avanneen juuri uuden toimipisteen, jossa ensimmäinen oma työntekijämme pyörittää upouutta peliämme.

Kesän kohokohtiin sen jälkeen lukeutui Mysteeritreffien julkaiseminen, erään pelaajaparin kihlautuminen Mysteerin pelissä sekä Ismon rekryäminen Kuopioon. Treffihakemuksia tuli todella paljon, mutta koska emme pystyneet luomaan riittävän hyviä matcheja, suljimme konseptin ”Käytetään myöhemmin” -pöytälaatikkoon marraskuun lopussa. Ismo taas otti paikkansa sydämissämme jämäkällä mutta ihanan omituisella huumorintajullaan jo ensimmäisenä viikkonaan – nousten myöhemmin Kuopion päälliköksi.

Loppuvuosi taas tuntui kulkevan kuin omalla höyryllään, sillä Jussi palasi syyskuussa takaisin Mysteerin pariin. Jyväskylään saatiin viimein toinen huone, vieläpä tuplana, ja myös Mikko mysteerikoksi. Sitten Kuopioon tuli Pinja, ja sitten Noora ja V-P. Jyväskylään porukkaan liittyivät Iina ja Yelena. Joulukuussa tajusimme, että pieni perheemme oli monistunut yllättäen jo yli kymmenhenkiseksi. Tuolloin muistan katselleeni logoamme ja miettieni, kuinka tuo ensimmäinen Illustratorilla taiteilemani kuva oli herännyt henkiin jonain muunakin kuin hassuna kirjainrykelmänä.

Marraskuussa huomasimme taas tutun tunteen, että tilanteemme oli ollut stabiili liian kauan. Jotenkin pitäisi kehittyä, mutta miten? Katsoimme horisonttiin ja näimme maata lännessä. Uljas Kolumbuksemme Teemu halusi lähteä valloittamaan uutta maata, joten päätimme laajentaa Mysteerin Tampereelle.

Vuoden 2016 alusta, laskien viime viikon perjantaihin avasimme 6 huonetta: Sofian mielen Kuopioon, Suomen urheilumuseon Jyväskylään tuplana, Siirin huoneen ja Jaskan Pubin tuplana Tampereelle. Viimeisimpänä Jyväskylään avautui Kuolema koroissa maaliskuussa. Samalla saimme mukaan porukkaamme Emmin, Annan, Villen, Elisan, Virpin, Eemelin sekä toisen Mikon. Ismo johtaa Kuopiota, Iina on uutena päällikkönä Jyväskylässä ja Teemun löytää tutkimasta Tamperetta. Nyt olemme jo suurperhe.

Miten sitten tullaan Mysteerin äidiksi?

Tammikuussa uuden Emmin astuessa porukkaan olimme Jyväskylässä haasteen edessä: miten meidät erottaisi toisistamme? Emmi Jr ja Emmi Sr tuntuivat välillä sekoittavan porukkaa, varsinkin kun itse olin se nuorempi Emmi. Asemani taidettiin sinetöidä tuossa keskustelussa, sillä Iina sanoi: ”Mitä jos alkuperäistä Emmiä alettais nyt sitten vaan kutsua virallisesti Mamaksi, niin kuin ollaan tähänkin asti tehty?”. Siitä lähtien olin kaikille Mama.

Yrittäjyys on kasvamista ja vähitellen sen ymmärtämistä, että et ole se tärkein, vaan tehtäväsi on pitää muista huolta. Ensin pidät huolen siitä, mitä luot. Sitten, kun luomukseen alkaa liittyä ihmisiä, pidät huolta heistä. Olemme onnistuneet hankkimaan ympärillemme huikeita ihmisiä, jotka villiintyvät, ideoivat, nauravat ja kertovat yhtä huonoja (ja joskus jopa huonompia) vitsejä kuin me itse. Kiitos Mussukat että olette olemassa ja tekemässä Mysteeriä todeksi.

Olemme löytäneet polultamme paljon odottamatonta apua ja uusia ystäviä. Haluamme erityisesti kiittää Jykes Kiinteistöjä, Slottia, Jussi Kämäräinen Mediaa, Cutline Oyta, DMPrinttiä, JJKta, BowlD1ner Kuopiota, Ruho Productionsin Kallea sekä JAMK Generatorin Pasi Teräväistä kaikesta avusta mitä olemme saaneet. Toivottavasti jatkamme samalla linjalla tänäkin vuonna!

Nyt kuitenkin, kakun vuoro!

Mitäkö unohtui?

SE ISOIN KIITOS

Pelaajamme, rakkaat pelaajamme. Teidän takia me tätä teemme. Olen katsonut teidän ponnistelevan, innostuvan ja voittavan itsenne. Olette löytäneet yhteisen sävelen, puhallettavan hiilen ja itselleen nauramisen taidon. Jotkut ovat kertoneet innostuksen viestiä eteenpäin ja jotkut ovat matkustaneet etäisyyksiä pelatakseen pelimme kaikissa kaupungeissa. Olkaa kilttejä, älkääkä koskaan lakatko kyseenalaistamasta, ihmettelemästä, innostumasta ja kehittämästä pelejä kanssamme.

Kiitos.