Pitkä Vastaanotto – 2/3

Löysit tiesi jatkotarinan toiseen osaan. Tämä ei ole mikään perinteinen blogikirjoitus vaan kolmiosaisen tarinan toinen osa. Tarina huipentuu  viikon päästä julkaistavaan viimeiseen osaan, joka tuo tarinan päätökseensä. 

 

Katso tarinan ensimmäinen osa

 


 

Ruokasalissa istuvat samat ihmiset kuin edellisellä kerralla. Tarjoilija lisää salaattia linjaston alkupäässä. Vierailija ei voi olla tuntematta pientä huimausta tilanteen omituisuudesta. Ruokahalu on tipotiessään. Hän päättää ottaa kupin kahvia, koska uskoo väsymyksen sekoittavan havainnointikykyään. Lumimyrsky jyllää ulkona samanlaisena kuin tullessa. Kahvi maistuu yhtä kitkerältä kuin aiemmin. Perheen isä toruu tytärtään maitolasin kaatamisesta samoin tiukoin sanoin kuin edellisellä kattauksella. Käsi tarttuu kynään tahattomasti, kun vierailija tarkkailee muita yöpyjiä. Jännitys alkaa levitä kehossaan. Enää kaksi tapahtumaa toistumatta.

Yksi ruokailijoista nousee pöydästään ja menee kahvinkeittimelle. Vierailija kuulee odotetusti, miten mies voivottelee kovaäänisesti kahvin loppuneen. Katse siirtyy valmiina oviaukolle, jossa ovimies kuuntelee vanhan naisen kertomusta taskukello kämmenellään. Vierailija nousee tuolin jalat kirskahtaen. Puristaen kynää kädessään, hän lähtee harppomaan pois huoneesta. Siitä voi mennä takuuseen, että ovimiehen kasvoilla vilahtaa hampaat paljastava virnistys.

 

Saniteettitiloissa vieras pirskottelee vettä kasvoilleen ja pesee kätensä. Mitä hän tekisi seuraavaksi? Muistiin palaa kirjasto. Hän päättää rikkoa kaavan menemällä huoneensa sijaan keskelle kirjoja.

Kirjastossa hän voi rentoutua ja antaa pään hetken levätä nojatuolin selkänojaa vasten. Kirjojen tuoksu on rauhoittava. Hän tietää, miltä minkäkinlainen paperi tuntuu sormissa. Itsepintaisesti mieleen alkaa hiipiä tajuaminen siitä, että vieras ei tosiaan ollut nähnyt ketään muita ruokasalin ulkopuolella. Kellojen viisarit tuntuivat tikittävän ikuista matkaansa kuuden ja seitsemän välissä. Hän katsoo seinäkelloa. Tuntiviisari hypähtää samalla tavalla kuin vanhan miehen taskukello. Vierailijan on pakko hieraista silmiään.

Epäuskoisuudessa vellomisen keskeyttää rykiminen. Vierailija nostaa katseensa ja kohtaa vanhan ovimiehen lävistävät silmät.

”Anteeksi häiriö, etsin teitä huoneestanne. Ilmoitan, että päivällinen katetaan kello kuusi.”

Vierailija ei voi uskoa tapahtumia todeksi. Ovimies on lähtenyt. Epäluulo kuiskaa, että joku yrittää tehdä vierailijan naurunalaiseksi. Hän ei kykene keksimään syyllistä. Vatsa kurnii, vaikka hän aterioi vasta. Pääsisikö hän koskaan huomiseen palaveriin? Entä jos palaveri oli jo ollut, koska aika kulkee oletettavasti eri tavalla hotellin ulkopuolella? Mikä tätä hotellia ja siellä olijoita riivaa?

Vierailija tuntee painuvansa syvemmälle nojatuoliin mietteissään, mutta ei keksi yhtään järkevää ratkaisua. Hän nousee nopeasti ja päättää vielä kerran vilkaista ruokasalia. Ehkä hän voisi samalla napata voileivän, jotta kykenisi taas ajattelemaan.

 

Ruokasali & pitkä vastaanotto

 

Ruokasalissa kaikki näyttää sujuvan edelleen elokuvamaisen suunnitellusti. Salaattia lisää nuori naishenkilö. Lapsi kaatoi hetki sitten maidon, josta isä tätä toruu. Mies kävelee kahvipannulle ja voivottelee, kun se on loppu. Eikä kukaan reagoi. Vierailija tuntee kihelmöintiä niskassaan ja huomaa ovimiehen tuijottavan häntä. Mies kuuntelee taas vanhan naisen tilitystä, eikä nainen tunnu ymmärtävän, ettei häntä todella kuunnella. Käsi pongahtaa rintataskulle. Kynä ja nenäliina.

Vierailija kiristelee hampaitaan ja viittoo ovimiestä seuraamaan häntä aulaan. Vanha nainen näyttää pöllämystyneeltä, kun ovimies tapojensa vastaisesti siirtyy kohti tiskillään odottavaa vierailijaa.

”Kuule, voisiko täältä mitenkään päästä aiemmin pois? Olisiko teillä vaikka mönkijää?” Ei sillä, ettäkö vierailija osaisi sellaisella ajaa. Hän vain tahtoi päästä pois hotellista niin pian kuin suinkin. ”Moottorikelkkakin käy.”

Vanha mies tuijottaa pitkään kauluspaidassaan ja kiiltonahkakengissään seisovaa vierasta. ”Näytetäänkö täällä joltain Hilton hotellilta?” Miehen hengitys pihisee.

Vierailijan vuoro tuijottaa vanhaa asiakaspalvelijaa ja epäillä tämän ammattitaitoa. ”En minä sitä, kun olisi tärkeä kokous torstaina”, hän sanoo yrittäen kuulostaa kohteliaalta.

”Katso nyt itsekin ulos. Luuletko, että siellä kukaan liikkuu tuommoisella myräkällä. Se kyyti, jolla tulitte, meinasi jäädä sekin pihaan kiinni”, ovimies selittää ja viittoo kohti ikkunoita. Vierailija katsoo verhojen välistä näkyvää valkoista ja ei kykene enää erottamaan, mistä tie sivistyksen pariin alkaa.

 

Nuori vierailija päättää palata kirjojen hiljaisuuteen ja käyttää aikansa hyödyksi tutkimalla hotellin taustoja. Ehkä sieltä löytyisi vihjeitä ajan pysähtymisestä. Hän ei vieläkään voinut uskoa, että edes ajatteli sen olevan mahdollista.

Ajatukset palaavat ovimieheen ja yhtäkkiä hän ymmärtää, miksi ovimies on tuntunut koko ajan niin kummalliselta. Mies ei ole samassa unessa kuin muut tuntuvat olevan. Miksi aika ei vaikuta ovimieheen? Miksi vierailijan vaisto käskee pysyä niin kaukana miehestä kuin suinkin? Mitä mies tarkistelee taskukellostaan? Hän siirtää ajatuksensa takaisin silmäilemään kirjojen selkämyksiä.

Jotkut teoksista sisältävät tarinoita omistajapariskunnasta ja heidän tyttärestään. Vierailija tunnistaa eräästä kirjasta löytyvän kuvan naisen samaksi, kuin ruokasalin ovella paasaava nainen. Mitään kelloista ei näytä olevan ainakaan tässä kirjassa. Toisen kohdalla hän tuijottaa tutun näköistä vanhaa kuvaa nuoresta miehestä, mutta ei ole varma, missä on nähnyt kuvan miehen. Kuvan alla kerrotaan miehen olevan arvostettu kelloseppä, jonka asunto oli viime vuosisadalla hotellin kyljessä. Hän on varmaan nähnyt kuvan miehestä jossain hotellin seinällä. Asuntoa hän ei ollut huomannut tullessaan.

 

Vierailija lueskelee satunnaisia pätkiä kirjasta, kunnes kiinnittää katseensa kuvaan kellosepän asunnosta. Sen alla on kuvateksti, jossa lukee, että kellosepän jälkeen asuntoon muuttaneet kertovat yhteneväistä huhua, että asuntoon tuodut kellot lakkaavat ennen pitkää toimimasta. Hän miettii tässä olevan jonkinlainen todiste.

Nojautuessaan taaksepäin mietteissään, aulasta kantautuvat raskaat askeleet keskeyttävät alkaneen ajatusrallin. Vierailija tietää jo, mitä tuleman pitää. Ovimiehen raskas olemus raahautuu kynnyksen yli ja taskukello lepää siinä, missä sen kuuluukin. Vierailijalle iskee vastustamaton halu ottaa kello itselleen ja selvittää sen salaisuus.

”Päivällinen katetaan kello kuusi”, ovimies sanoo. Kammotuksen puistatuksesta huolimatta vierailija päättää uskaltaa lähestyä ovimiestä kysymyksillään.

”Tiedätkö mitään kellosepän asunnosta? En nähnyt sitä tullessani. Ajattelin, että olisin varmaan sen huomannut. Onko se purettu pois?” hän kysyy.

”Se on tyhjillään. Ei ole paljon kertomista”, vanhan miehen lyhytsanaisuus ei rohkaise kysymään lisää.

”Se siis on olemassa. Miten sinne pääsee?” vierailija kysyy siitä huolimatta.

Vanhus tuijottaa häntä silmää räpäyttämättä. ”Nuorella miehellä on paljon kysymyksiä.”

”Voisitko viedä minut sinne?” vierailija yrittää saada ääneensä kohteliaamman sävyn.

”Sinne ei ole asiaa kenelläkään”, vanha mies vastaa ja alkaa tehdä lähtöä.

”Mutta tuollainen ammattilainen kuin te, varmaan pääsee sisään ovesta kuin ovesta,” vierailija kiirehtii sanomaan. Hän tietää, että ihmiset rakastavat sitä, kun heidän kykynsä huomioidaan. Hän taannoin hyödynsi taitoa vanhempiinsa. Vanhemmat hankkivat hänelle Kirjaklubin kantajäsenyyden viidensadanviidenkymmeneneuron vuosimaksulla, kun hän vain nykäisi oikeista naruista.

Vanhan miehen tuijotus ei värähdäkään, tämän hitaasti miettiessä asiaa.  Mies voi rikkoa kaavansa halutessaan, vierailija on varma siitä. Hän on jo varma, että mies kieltäytyy, kunnes tämä avaakin suunsa.

”Sisäkautta pääsee helpoiten,” vanha mies murahtaa ja kääntyy lähteäkseen. ”Ala tulla.”

Vierailija tuntee toiveikasta voitonriemua kävellessään miehen perässä hisseille.

Jaa tämä kirjoitus...

Share on whatsapp
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin

Tai lue lisää juttuja blogistamme!

Blogi
Viivi Keinanen

Kesätekemistä oman porukan kesken

Mitä tekemistä keksiä omalle porukalle, jos suuria väkijoukkoja haluaa vältellä? Suoratoistopalvelut on selattu läpi, ja jokainen uppoutuu omaan somekuplaansa sohvannurkkaan, kun festarireissut ja lomamatkat peruuntuvat. Näiden ideoiden toteuttaminen ei vaadi päiväkausien suunnittelua!

Lue Lisää

Päivitämme sähköposti järjestelmäämme.

Voi edelleen tilata uutiskirjeen, mutta joudut hyppäämään erilliselle sivulle. Pahoittelut tästä ylimääräisestä säädöstä. Valitse alta, minkä kaupungin uutiset haluat tilata. Klikkaa linkkiä ja täytä esiin tuleva kaavake. 

Mikä on pakohuone?

Pakohuonepelissä 2-5 hengen tiimillänne on tunti aikaa selvittää lukitun huoneen mysteeri. Yksi selvitetty tehtävä johtaa seuraaviin vihjeisiin, tehtäviin, avaimiin ja lukkoihin. Koko ketjun suoritettuanne ja mysteerin ratkaistuanne löytyy myös huoneen ulospääsy.

Säikyttelyä

Vaikka tarinamme ja huoneemme ovat jännittäviä, emme käytä niissä kauhua tai säikyttelyä. Mysteerillä voit huoletta keskittyä huoneen haasteiden ratkontaan pelkäämisen sijaan.

Ahtautta

Pakohuonepelejä ei ole tarkoitus pelata kuin sillit purkissa. Moni ahtaita paikkoja pelännyt henkilö on ylittänyt pelkonsa peleissämme ja tykännyt niistä erittäin paljon.

Päätöntä kilpailua

Huoneessa aika on vastustaja, eivät muut pelaajat. Onnistuminen ja hauskanpito ovat mahdollisia vaikka ette pääsisi ulos huoneesta ajoissa.

Escape room -pelissä tehtävänne on selviytyä monista haastavista, nokkeluutta ja älyä koittelevasta tehtävästä, jotka johtavat lopulta huoneen mysteerin selvittämiseen. Kuvan sanotaan kertovat paremmin kuin tuhat sanaa, joten anna oheisen videon kertoa kerralla enemmän pelien tarkoituksesta.

Kurkkaa tunnelmia videomuodossa

Kerää oikeat ihmiset

Sovi, ketkä kuuluvat 2-5 hengen joukkueeseesi. Kun varauskalenterista on löytynyt kaikille sopiva aika, voi se varata netissä tai puhelimitse.

Pelaa aikaa vastaan

Pelin aikana tarvitsette loogista päättelykykyä, luovuutta ja yhteistyötä ratkaistaksenne kaikki tehtävät. Peliänne seuraa henkilökohtainen pelinvetäjä eli mysteerikko.

Ratkaise Mysteeri!

Selvitättekö huoneesta tehtävät alle tunnissa? Pelin päätyttyä olette selvittäneet mysteerin ja pakenette huoneesta suurien tunteiden saattelemana!

Pakopelit sopivat monille erilaisille pelaajaryhmille, joista vain muutamia ovat ystäväporukat, pariskunnat, polttarit, syntymäpäiväporukat, eläkkeellejäämisjuhlat, perheet, luokkakokousryhmät ja tykyporukat. Voit lukea muutaman erilaisen ryhmän pelikokemuksista tästä blogipostauksessamme. Pakopeleissä ei vaadita fyysistä suorituskykyä, joten ne eivät sulje ketään pois. Päinvastoin, teemme nykypäivänä jopa liian vähän yhteisen päämäärän eteen meitä läheisten ihmisten kanssa. Pakopelit tarjoavat siihen hyvän tilaisuuden!