Mysteeri tuntemattomien kanssa
Taannoin sosiaalinen media tyrkkäsi nähtävilleni kiinnostavan mainoksen: Turussa kerätään tuntemattomista koostuvaa tiimiä pakenemaan yhdessä huoneesta. Pakko oli päästä mukaan kokeilemaan, vaikka matka Keski-Suomesta Varsinais-Suomen lumituiskuun olikin monituntinen. Viisihenkinen tiimimme pääsi ratkaisemaan Huone 785 -pelin mysteerin.
HUOM: Tämä teksti ei paljasta pelatun huoneen sisällöstä mitään, joten tekstin lukemista voi turvallisesti jatkaa eteenpäin.
Totuuden hetki lähenee
Ennakkojännitys alkoi Turun maaperälle saapumisen jälkeen pikkuhiljaa kasvaa. Aiemmat pakohuonekokemukseni ovat tapahtuneet hiukan vaihtelevalla kokoonpanolla, mutta kuitenkin samojen vakiokasvojen kanssa, joten vieraiden ihmisten seura huoneessa oli itselleni aivan uutta. Ajatukset risteilivät hykerryttävän innostuksen ja pelonsekaisen jännityksen välillä; minut kuitenkin lukittiin tuntemattomien henkilöiden kanssa huoneeseen. Lohdutin itseäni tiedolla siitä, että ammattitaitoinen mysteerikko seurasi peliämme jatkuvasti kameran välityksellä, joten huolta ei ollut lainkaan.
Pohdin ennen peliä pitkään, tunnenko itseni keltanokaksi muiden seurassa ja kuinka paljon peliseurakseni tulossa olevat henkilöt ovat pelanneet aiemmin. Jännitin mokaamista, vaikka tosiasiassa mokaaminen vieraiden seurassa on tavallaan helpompaakin kuin tuttujen kanssa – eivätpähän ainakaan muistuttele siitä usein tulevaisuudessa. Ja toisaalta, pakohuonepelien ideanakin on uteliaasti yrittää, toisinaan erehtyä ja lopulta onnistua yhdessä, joten varsinaisia mokia ei tässä lajissa tunneta laisinkaan. Pelatessa tiimillemme sattui muutamia huolimattomuusvirheitä, mutta niistä selvittiin tiimitovereiden huolellisuuden ja pari kertaa myös vihjeiden avulla eteenpäin. Jälkikäteen analysoituna taisin itse eniten jännittää tuttuja kollegojani toimiston puolella, enkä niinkään ventovieraita pelitovereitani.
Millaista se siis oli?
Peli ei kokemuksena juurikaan eronnut tavallisista käynneistäni Mysteerillä. Aluksi käytiin huolellisesti läpi pelin säännöt ja erilaisten lukkotyyppien toimintaperiaatteet, joten mukaan uskaltaa hyvin lähteä vaikka aiempaa kokemusta pakopeleistä ei olisikaan. Tutustumispuoli hoidettiin nopealla nimikierroksella juuri ennen huoneeseen astumista, mutta ei pelin aikana nimiä ehtinyt muistella – ennemminkin kokemus oli kuin kollektiivinen ahaa-elämys. Aina kun joku keksi ratkaisun pulmaan, neljä muuta tiimiläistä oli olan yli kurkkimassa, mitä uusia apuvälineitä saatiin.
Yleensä, kun pelaan normaalin peliparini kanssa, kuljemme vain ympäriinsä omia teitämme huoneessa ja kommunikaatio on pääosin huutonaurua huoneen laidalta toiselle. Uuden tiimin kanssa etenemisstrategia oli selkeästikin hyvin erilainen, mutta toimiva. Jokainen meistä keksi ratkaisuja ja varsin dynaaminen pelimme päättyi onnistuneeseen (ja kuulemma perin nopeaan) pakoon aplodien saattelemana. Lyhyesti todettuna pelikokemus oli todella onnistunut.
Voin todeta, että Mysteeri tuntemattomien kanssa sopii sekä niille, jotka haluavat päästä pelaamaan, mutta sopivaa tiimiä ei tunnu löytyvän, että niille, jotka kokeneempina pelaajina haluavat uuden tuoreen tuulahduksen pakokokemukseensa; eli siis ihan kaikille.
Kiinnostuistko? Kurkkaa tulevat tuntemattomien pelit täältä!
