Mysteerikon pikkujouluviikonlopussa iloitaan ja ratkotaan arkisia pulmia

Mysteerikon viikonloppu alkaa perjantaina, eli silloin kun muut suuntaavat kohti vapaa-ajan puuhia. Näin loppuvuodesta monella työpaikalla vietetään pikkujouluja ja kaveriporukat piristävät ankean harmaata arkeaan pakohuone-elämyksellä, joten mysteerikkojen viikonloput ovat täynnä kiinnostavia sattumuksia. Mysteerikko Viivi kirjoitti marraskuisesta viikonlopusta Mysteerin Turun toimipisteellä.

Haasteiden kautta kohti uusia ratkaisuita

Opiskeluvelvollisuuksien vuoksi en itse suunnannut Mysteerille heti päivällä, vaan syksyisen iltahämärän jo laskeutuessa. Muut olivat päivän jo aloittaneet ja sisällä kävi innostunut häly, kun saavuin sisään. Osan päivä alkaa siis toisinaan tulla päätökseen jo siinä vaiheessa, kun osa vasta aloittelee. Tuoretta verta otetiin kehiin tänäänkin ja sitten suuntasimme yhdessä kohti illan tarinoita.

Perjantai sujui omalta osaltani mukavasti Vedenalaisen Turun aarretta etsien, mutta pieniä haasteitakin kohdattiin. Mysteerikot jeesaavat ja tsemppaavat toisiaan arjen erinäisissä tilanteissa ja esimerkiksi tänään yhdestä huoneesta tuntui kadonneen rasialta kansi, mutta kun paikalle liittyi etsintöihin mukaan uusi mysteerikko, joka ei vielä ollut kantta yrittänyt etsiä, löytyi se lopulta varsin pian. Ei siis ihme, jos pelaajilta jää toisinaan huomaamatta pelin aikana huoneesta pieniä yksityiskohtia, kun piilottamisen ja etsimisen ammattilaiset eivät meinaa löytää kookasta esinettä täysin näkyviltä.

Illalla pääsimme jälleen kerran todistamaan tapausta, joka muistutti meitä eläväisesti siitä, miksi pakohuonepeliä ei kannata tulla pelaamaan humalassa. Vaikka muutama rohkaiseva ryyppy saattaisikin tuntua houkuttelevalta, on niistä meidän mielestä syytä pidättäytyä, jos pikkujoulupäivänä on suuntana pakohuone. Aivot toimivat huomattavasti selkeämmin ja pelaaminen on mukavampaa, kun tehtävien ratkaisuista saa kiinni ja lukkoja saa avattua. Tunti lukittuna huoneeseen, noh, voi kai sen ajan käyttää torkkuihinkin.

Viimeisen ryhmän lähdettyä siivoamiseen aiheutti hupia eräässä huoneessa oleva muoviomena, josta eräs pelaaja oli yrittänyt haukata palan. Aina toisinaan erehdyn luulemaan, että olen jo nähnyt kaiken pakopelimaailmasta, mutta ehei, jokainen päivä onnistuu edelleen yllättämään. Siivouksen jälkeen suuntana oli tietenkin koti ja nukkuminen.

Ihmettelimme omenaa

Lauantaikin on arkipäivä

Lauantai alkoi varsin arkipäiväisellä mysteerillä. Postilaatikkomme oli yön aikana kadonnut. Metallisessa portissa jäljellä olivat enää kiinnikkeet, mutta itse laatikko, suuri metallinen postilaatikko oli kadonnut jäljettömiin. Taukojen aikana laatikkoa etsittiin läheisen puiston pensaista ja alueen hämäristä koloista, mutta merkkiäkään ei näkynyt. Valitettavasti tähän arkielämän tehtävään ei ollut tarjolla vihjeitä, toisin kuin pakohuoneessa, joten etsintä ei tuottanut toivottua tulosta.

kadonneen postilaatikon jäljillä pikkujoulu lauantaina

Täällä Turun toimipisteellä keittiöön ei ole pääsyä pelien aikana, joten jääkaapilla käymisen on etenkin viikonloppuisin oltava suunnitelmallista. Pelien välillä toimistossa kajahtikin jälleen varsin  tyypilliseen tapaan ”Tarviiks joku viel keittiöstä jotain, vai saako laittaa jo kiinni?”. Kun asiat saatiin hoidettua, huoneiden pelikuntoon viimeisteleminen oli taas mahdollista. Syömisestä puheen ollen, olen itse laittanut viikonlopuista merkille, että tee on hyvin harvoin liian kuumaa siinä vaiheessa, kun sitä aikoo juoda. Kotona tulee helposti poltettua makuhermoja tunnottomiksi liiallisella innokkuudella, joten ainakin minun mielestäni tämä on mainio etu.

Jos jotain hajoaa pelihuoneessa kesken päivän, on se pelien välissä saatava taas kuntoon. Harvoin pulmaan on olemassa valmista ratkaisua, vaan pääsemme hyödyntämään macgyverismiä (Lue lisää macgyverismistä Tästä). Taannoin Jyväskylässä korjasimme vaatekaapin valkoisella ilmastointiteipillä kolmessa minuutissa, mutta onneksi tänä viikonloppuna ei vastaan tullut mitään vastaavaa. Pieniä pelastusoperaatioita täytyi kuitenkin harjoittaa, kun pelin ”resetoiminen” uhkasi mennä hiukan pieleen. Tauolla ehti myös hiukan siistimään huoneita ja esimerkiksi pyyhkimään kirkkaista esineistä sormenjälkien määrää hiukan vähemmäksi. Siivoamisella pyritään vähentämään pöpöjen leviämistä, vatsatautiepidemiaa ei kukaan halua.

eräässä pelastusoperaatiossa tarvittua

Kuten sanon pelaajille kertoessani heille sääntöjä ennen peliä, olen heidän ryhmänsä bonusjäsen, eli elän heidän mukanaan pelien hyviä ja huonoja hetkiä. Toimistossa kuului tänäkin viikonloppuna useaan otteeseen innostunutta puhinaa monelta suunnalta, kun pelaamassa olevilla joukkueilla oli hyvä meno päällä. Toimistossa iloittiin onnistumisista ja harmiteltiin, jos pelaajilta jäi esimerkiksi jokin huoneen hieno elementti näkemättä. Illalla päivän päätteeksi minulla on usein sellainen olo, kuin olisi suoriutunut suuresta urheilusuorituksesta. Ehkä tässä on jotain samaa kuin penkkiurheilussa: oman joukkueen tekosia seurataan suurella mielenkiinnolla ja heitä pyritään telepaattisesti kannustamaan entistä parempiin suorituksiin kaikin mahdollisin keinoin.

päivä on ohi

Mutta milloin on mysteerikon oma viikonloppu? Yleensä sunnuntaina ja maanantaina. Vapaa-aikaa tosin ainakin itse käytän mielelläni erilaisia pulmatehtäviä ratkoen ja muutenkin mysteerikoilla on tapana käydä pelaamassa pakohuonepelejä. Aamuisin, kun pyykit pyörivät koneessa ja matot vilvoittelevat raikkaassa ulkoilmassa, on hyvin aikaa tutkia kalenterista ensi viikkoa ja pohtia, millaisia pelejä pääsee silloin vetämään.

Aivan kaikkea ei tässäkään blogitekstissä tietenkään voi mysteerikon työstä paljastaa, jotta salaisuudet säilyvät salaisuuksina. Parhaiten tarinoiden taian voi kokea itse astumalla rohkeasti toimipisteen ovesta sisään, sillä se sama maagisuus, mikä pelaajien mukana saapuu, leijuu myös mysteerikkojen yllä.

Jaa tämä kirjoitus...

Tai lue lisää juttuja blogistamme!